- kuinka päädyin töihin sukelluskeskukseen? -

Menneitä on aina mukava muistella, ja varsinkin mukavia muistoja. Kaikilla ulkomaille muuttaneilla on oma tarinansa kuinka on sinne päätynyt, ja tänään ajattelin jakaa omani.

Toimistotyöläinen työn kimpussa

Lähdössä rantasukellukselle

Kaikki alkoi vuonna 2008, kun olin vielä 14 -vuotias teini. Olimme viikon mittaisella lomalla perheeni kanssa Datçassa, parin tunnin ajomatkan päässä Marmariksesta. Isäni isällä oli tapana viedä perheensä aina kerran vuodessa viikon mittaiselle perhelomalle, ja oma isäni jatkoi tätä perinnettä. Tulevaisuudessa toivon että olen itsekin siinä tilanteessa, että voisimme viettää vuosittain yhteisen perheloman. Tuo vuosi 2008, alkoi olemaan niitä vuosia kun enää pelkkä uiminen ja liukumäet eivät riittäneet ajanvietteeksi, vaan jotain muuta oli keksittävä. Äkkiä löysimme ilmoituksen sukellus -kokeilusta. Meitä oli tuolloin kaksi perhettä samalla matkalla, itselläni on kaksi pienempää sisarusta, pikkusisko ja pikkuveli. Menimme tiedustelemaan tarkemmin kyseisestä sukellus -kokeilusta, ja päädyimme kaikki siihen että kokeiltava oli. Halukkaita oli yhteensä viisi. Minä, pikkusiskoni, pikkuveljeni, äitimme sekä toisen perheen poika. Sovimme, että ensin menemme me tytöt ja iltapäivällä sitten pojat. Sukellus tuli ja meni, ja voi pojat että se oli hauskaa! Etsin tuolloin sukelluksen opettajamme käsiini, ja kysyin voisinko tulla taas iltapäivällä sukeltamaan poikien kanssa. ''Of course!'' oli vastaus. Ja minä jatkoin; ''ilmaiseksi, koska meitä on niin monta sukeltajaa jo sukeltamassa''. Puoliksi turkkilainen kun on, tinkaaminen on kai vereen iskostettu totuus. Opettaja meni hetkeksi hämilleen, huvittui 14 -vuotiaan jutuista ja lopulta nauraen sanoi hyvä on, hyvä on. Ja niin tämä tyttö meni iltapäivällä uudestaan sukeltamaan. Se onkin aikalailla kaikki, mitä tuolta reissulta muistan. Sen kyllä, että kyseinen opettaja oli aivan mahtava. Ja niin huumorintajuinen, ettei rajaakaan! Itse pidän hauskasta oppimisesta, vakavuus ei ole minun juttuni. Joten opettajakin jäi mieleen.

Beach Demo eli sukelluksen esittelyä

Sukelluskeskustiimi

Pieni sukeltaja

Tuli vuosi 2009, ja jälleen yhteisen perheloman aika. Tällä kertaa suuntana oli Fethiye, myöskin parin tunnin ajomatkan päässä Marmariksesta. Käytän tätä vertauksena, koska suurin osa suomalaisista tietää missä Marmaris sijaitsee. No, vietimme ensimmäisiä lomapäiviä rauhassa rannalla hauskaa pitäen, kun eräänä päivänä lähdimme pikkuveljeni kanssa hakemaan huoneestamme -jotain- eri reittiä kuin normaalisti. Ja kas, tämän reitin varrella oli sukelluskeskus! No, ohi vaan ja ylös huoneeseen. Takaisin tullessamme, sukelluskeskuksen edessä olevilla pöydillä istui porukka, luultavasti sukellusohjaajia. Kun yht'äkkiä se jysähti. Käännyin katsomaan pikkuveljeäni, tuijottelimme siinä hetken toisiamme emmekä uskoneet näkemäämme. Sehän oli se! ''No onks toi se?'' - ''emmä tie, kai se on?'' - ''no on on! kato ny!''. Voitteko kuvitella kahden epävarman teinin keskenäisen kuiskuttelun? Unohdin varmaan mainita, että sekä minä että veljeni olimme äärimmäisen ujoja tuohon aikaan. Kyllä, bongasimme sukellustyyppien keskeltä saman sukellusopettajan, jonka kanssa olimme viime vuonna sukeltaneet, ja jota ihailimme päästä varpaisiin! Ensin tuli innostus, ''mennään moikkaan, mennään moikkaan!'', ja sitten jänistys. Kävelimme sukelluskeskuksen ohi valehtelematta yhdeksän kertaa! Kertaakaan uskaltamatta morjenstaa. Kunnes kyseinen sukelluksen opettaja kiinnitti meihin huomiota (ihan oikeesti, kyllä minäkin ihmettelisin jos samat tenavat kävelisivät edes takaisin jatkuvasti samaa reittiä...) ja kaikkien yllätykseksi, tunnisti meidät! Siitä se juttu sitten alkoi, ja pian alkoivat tiedustelut josko olisimme kiinnostuneita suorittamaan ihan oikean sukelluskurssin. Open Water Diver on yleisin kurssi jolla sukellus aloitetaan, ja sillä mekin aloitimme. Kaikki kolme sisarusta yhdessä. Ja voin kyllä sanoa, että oli yksi hauskimmista asioista, joita olen koskaan suorittanut. Ihastuin sukellukseen siinä määrin, että en meinannut poistua sukelluskeskukselta ollenkaan! Silloin kun meillä ei ollut omia tunteja, hengailin muuten vaan ympärillä auttamassa ihmisiä milloin missäkin. Ilmeisesti sukelluksen opettajamme kiinnitti myös asiaan huomiota, sillä lähtiessämme hän oli kysynyt isältäni olisinko kiinnostunut tulemaan ensi kesänä kesätöihin heille. Tuolloin isäni ei vielä maininnut asiasta minulle mitään, olinhan vasta 15- vuotias. En mikään pikkutyttö, mutta isän silmissä kyllä.

Sukeltajia jotka osaavat pitää hauskaa...

...myös veden alla!

Vuoden 2010 keväällä, isäni mainitsi asiasta minulle ja tiedusteli haluanko lähteä. Turkissa kun työolosuhteet ovat mitä ovat, ja hän halusi varmistaa että tiesin mitä odottaa. No, en tiennyt, vaikka kuvittelinkin niin. Olin kuitenkin innostunut 16 -vuotias, mikään maan päällä ei olisi saanut minua hylkäämään tuota kesätyötä. Pituus olisi vain 2 viikkoa, mutta odotin sitä sitäkin innokkaammin. Lopulta lähtöpäivä koitti ja minä lähdin intoa puskuen kohti uusia haasteita. 2 viikkoa on kuitenkin todella lyhyt aika, ja meneekin todella äkkiä. Tuona aikana ehdin myös tutustua nykyiseen poikaystävääni. Rehellisesti sanottuna, en tiedä olisinko mennyt enää takaisin jos emme olisi tutustuneet. Näin jälkeenpäin ajatellen, olen todella iloinen että tapasimme tuolloin. Muuten olisi voinut jäädä kokematta yksi omasta mielestäni maailman parhaista ammateista, ja tietenkin poikaystävä. Osittain hänen ansiostaan, halusin palata vielä uudelleen. Mutta kuinka olisin voinut, kun olin vasta päässyt lukion toiselle luokalle? No, vastaus oli selvä: pidän välivuoden! Niinpä palasin tuolloin Suomeen kuukaudeksi ja laitoin kouluasiat järjestykseen, jonka jälkeen palasin takaisin. Ja sillä tiellä pysyin vuoden 2012 elokuuhun asti. Tarkoitus oli alunperin viettää vain yksi vuosi, mutta sukellus vei mennessään ja vuosi vaihtui toiseksi. Luultavasti olisin siellä edelleenkin, mutta koska jätin lukion aikanaan kesken ja ikää on jo 20 vuotta, tiesin etten voisi venyttää valmistumista pidempään. Niinpä palasin Suomeen käydäkseni lukion loppuun. Sen olisi tarkoitus toteutua nyt keväällä 2014.

Lähdössä siivous-sukellukselle

Raahaamassa sukelluskamoja veneeltä takaisin keskukseen

Lähdössä venesukellukselle

Kuvituksena välissä löytyy kuvia joita tuon kahden vuoden aikana tuli napattua. Ei valitettavasti minkäänlaisessa järjestyksessä, olen itse todella huono ottamaan kuvia, joten niitä siunautuu minulle silloin kun joku toinen niitä haluaa ottaa. Työskenteleminen sukelluskeskuksessa joka toimii vain kuutena kuukaudesta vuodesta, on todella haastavaa. Taidan tehdä siitä ihan oman postauksensa ettei tämä veny kilometrin mittaiseksi.