tiistai 10. helmikuuta 2015

-hiljaa hyvä tulee-

Ja tässä tapauksessa kirjaimellisesti aivan hiiren hiljaa. Meikäläinen kun on viettänyt pitkästä aikaa onnellisimmat (koputtakaa puuta!) kuukaudet vähään aikaan. Istanbul on toden totta antanut parastaan, eikä missään vaiheessa ole antanut aihetta katua tänne lähtemistä. No okei, on tuolla ulkona tällä hetkellä ruhtinaalliset +3 astetta ja lumimyrsky tekee tuhojaan mutta väliäkö hällä.







Osasyynä tähän onnen hurmioon on Suomen reissu joka tuli tehtyä tuossa viikko takaperin. Lähdin 2,5 viikoksi käymään Suomessa ja voi pojat että teki hyvää. Vaikka rakastankin Turkkia ja Istanbulia eritoten, niin kyllä se Suomi vaan aika ajoin kilpailee ykköspaikasta rajuin ottein. Se rauhallisuus ja hiljaisuus on jotain mitä ei voi muulla korvata. Istanbulissa harvoin voit lähteä ulos ja kokea täydellisen hiljaisuuden, oli kellonaika sitten mikä tahansa. Suomessa se on toisin. Oikein nautin siitä että ympärillä oli hiiren hiljaista, ääntäkään ei kuulunut, ainoastaan lumen narinaa kenkien alla. Suomen loma meni siis aikalailla rentoutuessa ja tekemättä yhtään mitään. Istanbuliin palattuani olikin siis akut kunnolla ladattu ja valmiina taas kohti uusia haasteita.






Näillä näkymin meikämaija on nimittäin Istanbulissa ihan syyskuuhun asti! Toki menen toukokuussa taas noin kuukaudeksi käymään Suomessa, nimittäin tiedossa olisi vielä pääsykokeet yliopistoon. Mutta pääsykokeiden jälkeen palaan kesäksi takaisin tänne. Jouduin käymään pientä henkistä taistelua itseni kanssa jotta sain tehtyä oikean päätöksen, mutta täällä nyt sitten ollaan. Entisestä työpaikastani nimittäin kutsuttiin taas kesätöihin, ja houkutus oli suuri sillä palkka ei ollut kummoinen ja jos/kun opiskelemaan pääsen niin olisihan se ensi vuotta ajatellen hyvä että olisi vähän rahaa säästössä. Pohdin oikeasti todella pitkään ja punnitsin vaihtoehtoja vähän suuntaan ja toiseen. Kun itseni sieltä irtisanoin viime syyskuussa, lupasin itselleni etten enää mene takaisin koska työ ei yksinkertaisesti ollut sitä mitä elämältäni haluan eikä se antanut minulle mitään. Joten mietin siis että menenkö takaisin töihin, josta en pidä mutta tienaan mukavasti, vai jäänkö Istanbuliin ja katson mitä tulemaan pitää? Ehkä vähän hölmö päätös tässä taloustilanteessa mutta sanoin huihait vanhalle työpaikalle ja päätin jäädä Istanbuliin ja katsoa mihin täällä sitten pääsee kun pääsykokeiden jälkeen voi aloittaa taas täysipäiväisesti töissä.






Veitsenterällä siis tasapainoillaan mutta uskon ja luotan siihen että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Nuori kun on niin näitä vuosia en halua heittää hukkaan tekemällä jotain mitä ei halua. Pitää uskaltaa ottaa riskejä (olkoonkin vaikka hölmöjä sellaisia) ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Niin tein nytkin ja saa nähdä mihin tästä päädyn. Talvi täällä Istanbulissa on taas muistuttanut itsestään vaikka vielä muutama päivä sitten oli ihanan keväinen sää. Siksipä kuvituksena löytyykin ihanaa syksyistä Istanbulia, kuvattu joulukuussa ennen kuin lähdin Suomeen. Juuri nyt sää ei ole läheskään samanlainen, aurinko sentäs jaksaa vielä paistaa!