Toisin sanoen olen taas "tyhjän päällä" vuoden ajan. Lukeminen kokeisiin on oikeasti täysipäiväistä hommaa, vaikka sitä tuntuu olevan monen vaikea uskoa. Mikä taas tarkoittaa sitä, että en voi aloittaa mitään täysipäiväisiä töitä. Olenkin etsiskellyt jotain osa-aikaista työtä niin, että lukemisellekin jäisi aikaa. Koska rehellisesti sanottuna, en halua enää viettää yhtään enempää ylimääräistä välivuotta kuin on pakko, joten toivoisin että tämä jäisi nyt viimeiseksi. Ja eikös sen jo sanontakin kerro, että kolmas kerta toden sanoo. Ei se sitä kuitenkaan muuksi muuta, että välivuodet (tahtomatta pidetyt) ovat perseestä. Kun haluaisi jo päästä eteenpäin kohti sitä unelmaa jota tavoittelee, ja jääkin paikoilleen junnamaan. Tuskin sitä kukaan toivoo. Eri asia, jos ei vielä tiedä mitä elämältään haluaa, ja viettää vuoden itseään tutkiskellen, kuten tein ensimmäisen välivuoteni aikana Turkissa. Mutta sitten kun se oma visio on selkeytynyt, olisi kiva päästä sitä toteuttamaan.
No, se saa nyt vielä vuoden odottaa. Vuosi on pitkä aika nuoren ihmisen elämässä, mutta yritän ajatella että sitten kiikkustuolissa sillä ei sitten ole mitään merkitystä aloitinko opiskelut 22- vai 23-vuotiaana. Mikä taitaa sinänsä olla ihan tottakin, tai ainakin niin on mukava ajatella.
Olen nyt kesän ajan ollut kesätöissä ja olenkin juuri lopettelemassa töitäni. Vielä tämä viikko ja sitten se on ohi. Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä käymään Turkissa tässä välissä, niin että olisimme olleet nämä elokuun viimeiset kolme viikkoa siellä. No, niin kuin uutisistakin on saanut seurata, niin Turkki ei viime aikoina ole ollut rauhan tyyssija. Sydän syrjällään olemme täältä kauempaa seuranneet maan tapahtumia, odottaen että mitä seuraavaksi tapahtuu. Turkki on aina omaan makuuni ollut ihanan moderni maa itämaisella tvistillä, mutta viimeisten tapahtumien varjossa pelkään yhä entistä enemmän mihin suuntaan Turkki ajautuu. Lähteekö se seuraamaan samaa polkua itänaapureidensa kanssa, vai pääseekö se irti tästä kierteestä johon se on ajautunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja lähtee jatkamaan kehitystä kohti "ihmisoikeusvaltiota"?
En tiedä, eikä näyttäisi oikeastaan kukaan muukaan tietävän, kaikki vain toivovat parasta. Itse en ole ikinä perunut herkästi Turkin matkojani. En vaikka maassa olisi ollut vähän levotonta, en vaikka olisi ollut useita pommi-iskuja, en niin minkään takia. Olen aina ollut sitä mieltä, että kuolla voi missä vaan ja ikuisessa pelossa ei vaan yksinkertaisesti voi elää. Toki maalaisjärki pitää pitää aina mukana ja välttää esimerkiksi pahimpia konfliktialueita, mutta en minä nyt toisesta rakkaasta kotimaastani voisi koskaan luopua. Uskokaa tai älkää, arki jatkuu sielläkin täysin normaalisti. En varmasti nytkään olisi matkaa perunut, mutta kuten olette varmaan lukeneet, Turkki on asettanut maastapoistumiskieltoja useille ammattiryhmille, ja paremman puoliskoni ammatti luultavasti löytyy myös tältä listalta. Varmaksi emme asiaa tiedä, emmekä tiedä sitäkään keitä kaikkia se koskee jos löytyykin. Osa sanoo, että se koskee vain Turkissa työskenteleviä, osa taas että kaikkia turkkilaisia. Toiset sanovat että maastapoistumiskielto ei koske niitä, jotka saavat työpaikaltansa lupalapun että saavat maasta poistua. Koska hän ei tällä hetkellä ole Turkissa töissä, ei hän tällaista lappua sieltä saa emmekä oikein tiedä miten muuten pystyisimme todistamaan että saa maasta poistua. Koska mikään ei ole varmaa, päätimme että on parempi olla ottamatta riskiä ja ottaa varman päälle, lykkäsimme siis Turkin lomaa myöhemmäksi, ehkä sitten talvella jos tilanne on tarpeeksi rauhoittunut?
Nyt kun emme siis pääse lähtemään Turkkiin, olemme katselleet muita kohteita. Olisi kivaa päästä edes johonkin lomailemaan, vaikkakaan ei ihan noin pitkäksi aikaa. Kun ottaa huomioon hintatason eron Turkin ja esimerkiksi muiden Euroopan kohteiden välillä, viikonkin loma on ihan tarpeeksi. Haaveilin jossain vaiheessa rantalomasta, mutta koska Turkissa on mahtavia rantoja ja sinne päästessäni pääsen aina kunnon rantalomaa viettämään, ajattelin että tämän loman voisikin käyttää sellaiseen mitä ei normaalisti tekisi. Varasimme liput siis viikoksi Budapestiin, tiedossa on siis kunnon kaupunkiloma! Ottaen huomioon sen, että aikaisemmat reissuni muualle Eurooppaan koostuvat viikon kouluretkestä Saksaan, Düsseldorfiin, ja viikon uintileiristä Kreikkaan, Kosille, voin kertoa että olen erittäin innoissani tulevasta matkasta! Olemmekin tehneet onnistuneesti matkasuunnitelman viikoksi kohteina Budapest - Bratislava - Wien, joista yhdessäkään meikäläinen ei ole aikaisemmin käynyt! Parempi puolisko on aikaisemmin itse käynyt Wienissä, mutta toki käy siellä uudestaan minun mielikseni. Onhan kyseessä mahtava kaupunki ja ihan must-kohde, hölmöähän olisi jättää se välistä, kerta siellä päin ollaan!
Summa summarum, tämä vuosi tullaan pysymään tiukasti Suomen maaperällä ja panostamaan omiin unelmiin, sekä minun että paremman puoliskon osalta. Hänelläkin on omat opiskelunsa tehtävänään, kun tuli erikoistumaan Suomeen, itselläni taas riittää puuhaa pääsykokeisiin valmistautumisessa. Voi kuinka joskus haaveilenkaan että pääsisi taas viettämään huolettomampaa elämää Istanbulissa tai sitten etelämmässä Turkissa, varsinkin viime vuotta ja sitä edeltäviä sukellusvuosiani ajatellassa välillä nousee tunteet pintaan. Kuitenkin faktat on aina faktoja ja tällä hetkellä ei ole miltään kannalta järkevää lähteä täältä yhtään mihinkään, toistaiseksi. Tosin, olen aina ollut enemmän tunteet kuin järki edellä kulkeva, joten saa nähdä mitä tästäkin loppujen lopuksi tulee.
Kuvat taas ympäri ämpäri rakkaasta Istanbulista otettuja.
