maanantai 24. marraskuuta 2014

-täällä ollaan, vahvempana kuin koskaan-

Hei vain kaikki immeiset ruudun toisella puolen! Kylläpä tätä blogia on ehtinyt tulla ikävä. Jostain syystä täällä Turkissa en ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne, vaikka aikaa ja asiaa olisi vaikka muille jakaa. Kuviakin olen ottanut yli oman tarpeen! Pakko sanoa, että Istanbul on tasan juuri niin ihana kaupunki kuin muistinkin. En voi kuvitellakaan koskaan tylsistyväni täällä. Vaikka arki täällä onkin todella erilaista verrattuna lomailuun, niin jopa se on täysin elämisen arvoista.





On tässä tullut puuhailtua vaikka mitä. Suurimmaksi osaksi päiväni koostuvat opiskelusta; koska tänä vuonna en halua jäädä ilman opiskelupaikkaa, olen tehnyt itselleni lukujärjestyksen opiskelujen suhteen aina toukokuuhun asti. Heräilen aamuisin siinä 8 maissa, syön aamupalaa, lueskelen vähän aamulehteä ja viimeistään 9 aikoihin aloitan opiskelut, pidän päivällä pienen ruokatauon ja iltapäivällä 4 aikoihin pistän kirjat kiinni kokonaan. Näin ollen minulla on illat ja viikonloput aina vapaita, jolloin voin sitten tehdä muita asioita, käydä kävelyllä, nähdä kavereita ja niin edes päin. Tähän asti on toiminut hyvin, saa nähdä jos jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.





Niin kuin tuossa aikaisemmassa postauksessakin jo ehdin hiukan kertoa, niin olen ollut pienoisten muutosten keskellä nämä viimeiset kuukaudet. Sain asiaan liittyen kyselyä sähköpostiini, ei niinkään huonossa vaan enemmänkin huolestuneessa mielessä, ja olen tottakai otettu että joku voi olla niinkin välittävä melkein täysin vierasta ihmistä kohtaan. Siitä syystä halusin nyt hiukan kertoa tästäkin, vaikka en olekaan täällä blogin puolella niin tarkka yksityisyydestäni, niin jotkut asiat vain ovat vaikeampia jaettavia kuin toiset.





Jos joku muistaa aikaisemmista postauksistani, niin minähän siis seurustelin neljän vuoden ajan turkkilaisen miehen kanssa. Nyt tämä suhde on valitettavasti tullut päätökseensä, ja vieläkin valitettavammin erittäin huonoissa olosuhteissa. Tämä on ollut syynä siihen, miksi olen ollut allapäin enkä ole oikein jaksanut innostua blogiinkaan kirjoittamisesta. Tarvitsin oman aikani ennen kuin sain taas koottua itseni. En lähde puimaan eroa tai syyttelemään ketään tässä sen tarkemmin, näin oli varmastikin tarkoitus käydä.





Sen kuitenkin haluan sanoa yleisesti ottaen, että älkää antako tämän ruokkia ennakkoluulojanne turkkilaisia kohtaan. Sain tuttavapiiriltäni jonkin verran huonoja reaktioita, mm. "mitä mä sanoin", "mä niin tiesin et tässä käy näin", "oisit kuunnellu meitä", "ei turkkilaisista oo puolisoks" ja niin edelleen. Ja se teki surulliseksi. Koska enhän minä nyt sattunut eroamaan koko Turkin kansan kanssa. Erosin miehestä, joka nyt vain sattui olemaan turkkilainen. Yhtä hyvin hän olisi voinut olla suomalainen, saksalainen tai vaikka italialainen. Koska loppujen lopuksi suhteessa ei ole tärkeää kenenkään kansallisuus, vaan luonne. Sehän se on joka määrittää sen kuinka hyvin kukakin sopii yhteen. Jos ei olla samalla viivalla tiettyjen asioiden suhteen, niin silloinhan koko homma on tuhoon tuomittu riippumatta kansalaisuudesta. En siis halua omalla erollani lietsoa minkäänlaista negatiivisuutta turkkilaisia miehiä kohtaan, koska tiedän että joukossa on erittän ihaniakin kultakimpaleita, ne vain pitää löytää. Itselleni nyt sattui käymään näin, mutta sille ei voi mitään, elämässä sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista.





Olen nyt jo paljon paremmassa kunnossa verrattuna parin kuukauden takaiseen olooni. Elämä jaksaa hymyilyttää kaikesta huolimatta. Olenkin nyt yrittänyt pitää itseni kiireisenä ja puuhailla kaikenlaista. Lokakuun lopussa Istanbuliin saapui kolmeksi päiväksi suomalainen ryhmä matkavekan kautta, ja heidän vakituinen suomalainen oppaansa sairastui eikä päässytkään opastamaan, joten meikäläinen hälytettiin apuun. Minullahan ei ole turkkilaisittain virallista opastuslupaa, joten meidän mukanamme kulki turkkilainen opas ja minä sitten lähinnä tulkkasin suomeksi. Oli kyllä ihanat kolme päivää, vaikka siinä ajassa ei vielä paljoa ehtinytkään nähdä. Joulukuun lopussa on tulossa luultavasti toinen ryhmä jota varten minua pyydettiin taas apuun, pakko myöntää että ei nämä opashommat olekaan yhtään kummempia. Ja kun töissä ollessa kerrytetyt säästöt alkavat hupenemaan niin onhan se mukavaa tienata hiukan taskurahaa.





Näin täällä siis vietetään päiviä. Kuvituksena käytin Fethiyessä ottamiani kuvia päivältä jolloin kävimme pienellä laivaretkellä. Vaikka sää täällä Istanbulissa onkin tällä hetkellä aika sateinen ja harmaa, niin kyllä näitä kesäisiä kuvia katsellessa mieli piristyy. Varsinkin meikäläinen, jonka rakkaus merta kohtaan on jotain sanoin kuvaamatonta.

14 kommenttia:

  1. Voi kun harmi kuulla, mutta ihana että kirjottelit taas :) Tuo on kyllä ihan totta, mitä olet kokenut tuossa erossa.. Täällä on myös yksi samassa tilanteessa oleva toveri, me oltiin sentään "vaan" 2 vuotta yhdessä ja muutama viikko viimisen Suomeen paluun jälkeen erottiin.. Ja olihan se raskasta ja mulla meni 2 kuukautta että pääsin takasin tolpilleni ja vieläkin muistoja tulee mieleen joka päivä ja toisinaan itken (vieläkin, vaikka erosta on 4kk::ta..). Ja mullekkin kaikki sanoi, että "oisit kuunnelut mitä MINÄ sanoin, MÄHÄN TIESIN että noin siinä loppujenlopuks käy!" ja niin oli vaikeaa kun vaikeiden aikojen lisäksi tulee tollasta niskaan.. Mutta valtavasti tsemppiä sinne, et ole ainoa jonka elämässä kävi näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se suhteen pituus määrittele sen aitoutta, ihan yhtälailla se sattuu, tulee se ero sitten vuoden, kahden tai kolmen päästä. Pystyn hyvin samaistumaan tunteisiisi, ensimmäiset pari kuukautta menivät täysin sumussa ja uuteen elämäntilanteeseen totutellessa. Ja niin kuin sanoit, ihan kuin ero ei itsessään olisi tarpeeksi vaikeaa niin sitten joutuu vielä kuuntelemaan ulkopuolisten ikävää kommentointia. Kuulostaa ehkä kliseeltä mutta uskon täysin sanontaan että aika parantaa haavat, tsemppiä sinnekin!

      Poista
  2. Ikävä kuulla erosta :(
    Ja ikävää tommonen kommentointi, ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi rikki erosta :(
    Se on kyllä parasta, että pitää ittensä kiireisenä, ettei ehdi ajatella asioita liikaa.
    Kiva, että palasit taas blogiin :)

    Aivan ihania maisemia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, sehän siinä ehkä eniten satuttikin kun itse tiesi olevansa jo tarpeeksi rikki erosta, niin sitten joutui vielä kuuntelemaan ikävää kommentointia. Nyt vain tarmolla eteenpäin uudessa elämäntilanteessa!

      Kiva kuulla! :)

      Poista
  3. Kiva kuulla susta taas! Tsempit sinne <3

    VastaaPoista
  4. Tsemppia sulle ja hyvinhan sun arki tuntuu Istanbulissa rullaavan. Ihmiset eroaa ja rakastuu, huolimatta kansalaisuudesta, ala valita ikavista kommenteista. Kiva kun palasit takaisin ja nuo opashommat kuulostaa hyvilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se menee, pitää vain antaa kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä nämä opashommat itse asiassa ovatkin olleet aika mukavia, vastoin kaikkia ennakkoluulojani, saa nähdä jäänkö tälle tielle pidemmäksikin aikaa. :)

      Poista
  5. Ihania kuvia! :)
    Anteeksi, jos liian henkilökohtainen kysymys, mutta kenen luona asut Turkissa? Vuokralla vai sukulaisten luona tms? :) Jos en ole väärin käsittänyt, niin isäsi kai on turkkilainen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saa kysyä toki, olen tästä itsekin avoimesti kertonut aikaisemmissa postauksissa joten vastaan toki mielelläni. :) Muistit oikein, isäni on siis turkkilainen ja hän sattuu asumaan Istanbulissa joten majoitun hänen luonaan täällä ollessani. :)

      Poista
  6. Ikävä kuulla, tsemppiä kovasti <3 Kiva kun kirjoittelet taas :) Älä välitä ikävistä kommenteista, niinkuin Petra sanoi, ihmiset rakastuu ja eroaa kansalaisuudesta huolimatta.. inhottavaa tuollainen kapeakatseisuus :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Niinhän se on, vaikka kommentit ikäviä ovatkin niin silti sitä yrittää ajatella että se kertoo enemmän kommentoijasta kuin itsestään. :)

      Poista
  7. Ikävä tuo erojuttu, mutta kiva kuulla sustakin taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä ollaan, mukava kertoilla kuulumisia taas pitkästä aikaa. :)

      Poista

Antakaa ajatuksen virrata, pistäkää kommenttia tulemaan!

Yorumlarınızı saklamayın, düşüncelerinizi yazıya dökün!