-nyt se on sitten ohi-

Nimittäin ne kirjoitukset. Huh hoijakkaa, sinne män. Nyt vain jäädään odottelemaan ja toivomaan parasta. Muutama kurssi minulla on vielä suorittamatta lukion oppimäärästä, tai oikeastaan niiden kokeet. Viittä vaille valmis ylioppilas täällä siis! Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen, nyt 20 -vuotiaana minusta tulee vihdoin ylioppilas (siis onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa mokata). Mutta mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin kahden kuukauden päästä tämä likka painaa lakin päähän. Se on jo jotain se!

Olen tässä kuvassa vasta 16-vuotias, asennekin näyttää olevan sen mukainen! Reissulla Särkänniemessä.

Tässä taas istuskelemassa rantakahvilassa Fethiyessä. Oi aikoja.

Nyt kun yksi etappi on melkein saavutettu, niin sitä melkein tahtomattaan pohtii tulevaa. Tähän asti on aina ollut jokin tavoite mitä kohdi edetä. Silloin sukelluskeskus -aikaan tavoite oli aina seuraava päivä, seuraava sukellus, seuraava kurssi. Lukion penkille paluun jälkeen tavoite oli tietenkin valmistuminen. Mitäs sitten kun valmistuu? Mihin tästä seuraavaksi? Joku ehkä muistaakin että tavoitteeni on päästä lääkikseen. Ei vielä tänä keväänä, vaikka kokeilemassa toki käykin. Mutta vuoden 2015 keväällä olisi mukava päästä sisään. Mitä sitten teen tämän ylimääräisen vuoden? Työt loppuvat minulla näillä näkymin elokuussa, jäänkö sitten laakereilleni makaamaan? Vai haenko kenties johonkin muualle opiskelemaan siksi aikaa? Pidänkö täyden välivuoden, mistä rahat siihen? Niin paljon kysymyksiä, joihin ei onneksi tarvitse vielä tietää vastausta. Kevät nimittäin saapuu hurjaa vauhtia, tänäänkin lämpötilat ovat huidelleet plus kymmenen asteen tienoilla. Olen jo muutamaan otteeseen aloitellut postausta meidän suhteen alkuajoista, mutta en vain ole saanut sitä millään loppuun. Ehkä pitäisi ottaa niskasta kiinni tällä viikolla?

Edelleen 16-vuotiaana, tällä kertaa Istanbulissa, Ortaköyssä.

Sama paikka, eri kuvakulma. Kaipaan jopa Bosporin siltojen ylitystä!

Olimme perheen kanssa lomalla Kütahyassa kylpylässä, ja poikkesimme matkalla myös tähän historialliseen huvilaan (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista), joka toimii nykyään myös ravintolana.

Onhan tässä jo tullut muutenkin pidettyä taukoa kirjoittamisesta, ei tosin omasta tahdosta. Viime viikot ovat olleet kiireisiä, sekä töissä että koulussa, ja kaiken lisäksi olin viime viikolla töissä Kevätmessuilla, joten olen ollut aika naatti. Tänään sain sitten levätä pitkästä aikaa kunnolla ja teki mieli taas tulla raapustelemaan jotain. Olen myös saanut toinen toistaan oudompia päähänpinttymiä viime aikoina! Minun olisi mm. ehdottomasti värjättävä hiukset, uudistettava vaatekaappi, päästävä kesäkuntoon vol. 7050454837, korjata meikkipussin sisältö, sisustaa uudestaan, ja ja ja ja. Ja mielellään heti nyt kiitos! Mistä tämä oikein johtuu? Onko se tämä kevät, lisääntynyt auringon valo ja lähestyvä kesä? Vai puranko vaan kaiken stressin tällaiseen turhanpäiväiseen? Ihan jo tässä rupeaa itseäänkin hämmentämään kun mikään ei näytä riittävän.

Kuvaussessio vanhalla Marmaris tiellä.

Turistina Fethiyessä, Saklıkentissä.

Tämä kuva taas on otettu vanhojen autojen näyttelyssä joka sijaitsee jossain tien päällä Fethiye-Marmaris välillä.

Yritin vielä lisätä laskurinkin tuonne oikeaan reunaan, mutta ei oikein onnistunut joten annetaan olla toistaiseksi. Matkaan on vielä reilut kolme kuukautta aikaa, mutta kai sitä saa jo vähän fiilistellä etukäteen.. En voi vieläkään uskoa sitä, että pääsen pitkästä aikaa kiertelemään rakasta Istanbulia. Uskon vasta sitten kun laskeudun koneesta, jos silloinkaan.

Hevostelemassa.

Wakeboarding, tätä oli hauska kokeilla!

Mistä kaikki alkoi. Oltiin tässä hotellin rantaviivan siivoussukelluksella.