-jännittää-

Niin se ihminen kasvaa. Vastahan olin vasta 16 -vuotias. Vuodet kuluvat silmänräpäyksessä. Juuri nyt elän todella epätodellisia tunteita. Aloitin lukion aikanaan 15 -vuotiaana. Olen nyt 20 kun valmistun. Tämä projekti on omalla kohdallani ollut niin pitkä. 5 vuotta. Silloin kun tein päätöksen lähteä Turkkiin töihin ja pitää välivuoden, olin tietoinen siitä etten tulisi valmistumaan samaan aikaan kuin muut ikäiseni. Mutta kun välivuosi venyi, en edes ajatellut valmistumista. Jossain mielen sopukoissa se toki oli. Valmistun sitten joskus. Se se oli. Ei ajankohtainen, ei päivämäärää, mutta kyllä joskus. Ja se joskus on nyt huomenna. Lakkiaiset pidetään huomenna illalla koululla, itse juhla vasta lauantaina. Mutta huomenna olen virallisesti ylioppilas. Huomenna lukio on virallisesti ohi. Pakko sanoa, että käyn läpi todella erilaisia tunteita juuri nyt. Koska se hetki, jonka olen odottanut koittavan niin pitkään, on huomenna. Se päivä, jolla ei koskaan mielessäni ollut mitään päivämäärää, on huomenna. Kaikki se uurastaminen viiden vuoden ajan, on ohi huomenna. Tämä on jotenkin niin sanoin kuvaamatonta. Koska puskiessani läpi kurssin toisensa jälkeen, ajattelin vain että no niin, yksi kurssi lisää. Toinen ja kolmas. Englannin kurssit loppuivat. Oho, äikän kurssit loppuivat. Kurssi toisensa jälkeen kirjattiin suoritetuksi. Ja lopulta ne loppuivat. Vielä ylioppilaskirjoitusten jälkeenkään en sisäistänyt sitä että tämä oli nyt tässä. Mutta nyt se alkaa iskemään. Juhla on huomenna, ja minä istun ulkoapäin tyynen näköisesti sohvalla, kun sisälläni myllertää. Puran tätä jännitystä toinen toistaan turhempiin asioihin. Minkä väristä huulipunaa laitan huomenna? Osaanko kävellä sievästi korkokengillä? Näyttääkö lakki tyhmältä päässäni? Miten laitan hiukset, millainen meikki asuun sopisi? Voinette hyvin ymmärtää, että yksikään yllä olevista asioista ei maailmaa kaada, mutta jännittyneen ylioppilaan mieltä on vaikea rauhoittaa. Nytkin oli pakko tulla kirjoittamaan että sai purettua tätä jännitystä. Hiiteen kappalejaot ja kuvat. Ja anteeksi vielä kerran että nyt ei oikein tule postauksia mistään muusta, olikohan tämä jo neljäs postaus valmistumiseen liittyen? Ja eihän tämä mikään kunnon postaus ole, lauseita lauseiden perään, mutta niin kuin sanoin, pakko tätä jännitystä oli johonkin purkaa etten kohta hypi seinille. Enää päivä. IIK!