"Keskeytän nyt hetkeksi edellisestä Turkin matkasta kertomiseni, koska uutta pukkaa päälle! Tässä neljän viikon päästä Suomeen paluustani olen nyt lähdössä takaisin. Alunperin suunnitelmana oli lähteä jo 12. päivä, mutta löysin aurinkomatkojen kautta lipun suoraan Helsingistä Dalamaniin tälle päivälle eli 13.9, joten pakkohan se oli ottaa! Normaalisti joudun lentämään ensin Istanbuliin ja vaihtamaan konetta, mutta se vain on niin paljon helpompaa päästä lentämään näin suoraan. Talvella se ei ole mahdollista mutta kesällä näiden lomalentojen takia on meidän tavallisten pulliaistenkin mahdollista ostaa vain lennot, ilman sitä lomapakettia. Minä siis tein niin ja hyvin teinkin, nyt istun vain neljä tuntia koneessa ja laskeudun saman tien kohteeseeni. Ainoa huono puoli siinä on että lento on tällä kertaa Finnairilta. Normaalisti lennän Turkish Airlinesilla, koska mielestäni palvelu ja ruoat heillä ovat yksinkertaisesti maailman parhaita. Ja varsinkin ruoat! Finnair ei tietääkseni anna edes kunnon ruokaa, vaan jonkunlaisen sämpylän? Näin ainakin muistelisin viime lennoltani. No, kai silläkin tulee täyteen. Ja voi pojat että täällä lentokentällä on täyttä, harvemmin on tullut vastaan näin ruuhkaista Helsinki-Vantaan lentoasemaa."
Loppu olikin vain sepustusta Turkkiin lähtemisestä, joten en nyt kokenut tarpeelliseksi julkaista niin vanhaa tekstiä kokonaisuudessaan. Lähdin siis Turkkiin yli kuukausi sitten, syyskuun 13. päivä, suoraan Fethiyeen. Vietin Fethiyessä kaksi viikkoa, jonka jälkeen 30.9 palasin Istanbuliin ja täällä majailen edelleen. Fethiyessä ollessani en päässyt netin ääreen ollenkaan, joten siellä blogi ei päivittynyt luonnollisestikaan yhtään. Istanbuliin palattuani olen taas itse pitkittänyt blogin ääreen palaamista, osasyynä erittäin hidas netti. Saa nähdä totunko tähän ollenkaan. Nyt olen siis ainakin toukokuuhun asti täällä. Tarkoitus on kyllä tulla käymään Suomessa joksikin aikaa tammikuussa, mutta muuten tämä vuosi kuluu aikalailla näillä nurkilla.
Muuten hiljaisuuteni syynä on ollut todella erilaiset elämäntilanteet. Olen joutunut viimeisen kuukauden aikana kasvamaan todella paljon ihmisenä. Joutunut kohtaamaan aivan erilaista yksinäisyyttä, tekemään aivan erilaisia päätöksiä kuin koskaan aikaisemmin. Olen ollut ihmisenä rikki, ehkä jopa hiukan liiaksikin. Joskus aamuisin sängystä ylös nouseminen on tuntunut aivan ylitse pääsemättömältä. Joskus nukahtaminen on tuntunut vielä vaikeammalta, koska vaikeat asiat seuraavat alitajunnan mukana uniin, jossa ne joutuu kohtaamaan uudestaan. Oman itsensä arvon ymmärtää eri tavalla, kun sen kerran joutuu kohtaamaan silmästä silmään. Elämä saattaa heittää kärrynpyörää ja härän pyllyä molempia samaan aikaan, ihan yhtäkkiä. Kukaan ei koskaan valmistele sinua sellaiseen, kukaan ei tule koputtamaan olkapäällesi että hei, oles kuule valmis, täältä olisi tulossa tällainen koitos, valmistaudu hyvin. Ehei. Joku joskus aikoinaan sanoikin, että koulussa asiat opetetaan ensin, sitten järjestetään koe. Elämässä koe tulee ensin, oppi vasta jälkikäteen.
Olen nyt kuitenkin saanut elämäni suht koht järjestykseen. Jonkinlainen rytmi on saatu aikaiseksi; lukujärjestys suunniteltuna toukokuuhun asti, ilman sitä en varmaan voisi istua montaakaan tuntia päivässä opiskelemassa. Opiskelun lisäksi olisi hyvä välillä nähdä muutakin kuin kodin neljä seinää; niinpä hankin jäsenyyden kuntosalille, jossa rupean käymään yhdessä serkkuni kanssa. Minähän siis asun tämän talven täällä Istanbulissa isäni kanssa. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Edessä on hiukan erilaisempi vuosi kuin alunperin suunnittelin, mutta sellaista se elämä on. Virheistä on opittava ja niiden mukana kasvettava. En ole pystynyt kirjoittamaan tänne mitään, koska en ole tuntenut itseäni valmiiksi siihen. Mutta nyt kuitenkin tuntuu hieman paremmalta. Vaikka en tässä yksityiskohtaisesti kertonutkaan kaikkea, niin silti jo tämäkin avautuminen tuntui hyvältä. Tulen valottamaan tätä ajanjaksoa vähä vähältä, sitä mukaa kun omat haavani paranevat, pystyn niitä teillekin jakamaan. Vielä en pysty kirjoittamaan asioista, koska prosessoin suurinta osaa vielä itsekin.
Elämä on joka tapauksessa ihanaa ja elämisen arvoista, Istanbul on ihana ja suuri kaupunki jolla on paljon annettavaa, joten nyt pitää vain ottaa tästä vuodesta ilo irti. Jonkun viisaan sanoin: do more of what makes you happy.
